perjantai 12. helmikuuta 2016

Samoan sielukkuus









Pääkaupungin, Apian, aamu valkeni kirkkaana ja kuumana. Riemunkirjavat bussit, joita oli joka ikistä kokoa, mallia ja väriä soittivat samoalaisia remixejä tunnetuista biiseistä. Päätin lähteä noin tunnin päässä olevalle luonnonuima-altaalle. Bussimatka alkoi lupaavasti: venasin tunnin väärällä asemalla, kunnes viimein löysin oikeeseen paikkaan ja peräti oikeaan bussiinkin. Puusisusteinen bussi, jossa erilaiset voimaannuttavat tekstit, kuten "praise the lord", "paradise for ever", "family is the best", "so strong lady queen" ja "football is nice" koristivat kylkiä, lähti rämistelemään kohteeseen. 


Viiden minuutin jälkeen pysähdyttiin suuren kaupan pihaan. Bussi tyhjeni matkustajista kymmeneksi minuutiksi, ja kaikki tulivat takaisin viikon ruokaostoksien kanssa. Jo ennestään täpösen täynnä oleva linjuri oli entistäkin täyteenahdetumpi – henkilökohtaista tilaani loukattiin verisesti. Kaikesta huolimatta ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä: vastailin puolikkaan bussillisen kysymyksiin kotimaastani, perheestäni ja elämästäni ja matka taittui äkkiä. Uimapaikka oli oikein kiva, kunnes sinne tupsahti 40 samoalaista lasta polskimaan. Lihakeittoa elämääni kaipasinkin.


Apia oli pikkuinen ja sympaattinen kaupunki. Satama-alueessa oli tunnelmaa. Jotenkin kuitenkin onnistuin lyöttäytymään seitsemän vanhan eurooppalaisen ukon kanssa yhteen. Kaikki olivat joskus tulleet Samoalle lomalle, ja jääneet sinne. Yksi puhui suomea. Tarpeeksi kaljaa juotuani luikin pakoon ja mietin, että miten voin matkustaa yli vuorokauden lentokoneessa ja päätyä juomaan kaljaa SUOMALAISEN vanhan sedän kanssa.


Apiassa ei ollut paljon tekemistä, joten lähdin saaren toiselle puolelle Lalomanuun, jossa jokainen illallinen nautittiin pitkän pöydän ääressä yhdessä muiden "hotelli"vieraiden kanssa. Elämä sujui helposti ja onnellisesti kunnes... Heräsin yöllä, suden hetkellä, mun rantamökissäni. Tyynyssä tuntui pientä vavahtelua. Vavahtelua? Tyynyssä? Hyppäsin kiireen vilkkaa pois hyttysverkon alta ja laitoin valot päälle. Mun tyynyllä istui oikein mehevänkokoinen rotta. Parrasvalojen paahteessa oleva jyrsijä alkoi juosta paniikissa ympyrää ja mä juoksin ulos mökistä. Jouduin esittämään sitä kirottua rottaa pantomiimina alueen yövartijalle, joka vihdoin tuli mun huoneeseen ja hääsi sen. Nukuin loppuyön shokissa rantahiekalla. Pahinta tilanteessa oli se, etten ollut ottanu mun hyttyverkkoa pois pariin yöhön, eli oli jo todennäköisesti nukkunut yhden yön tämän voimaeläimen kanssa.


Rottaepisodista huolimatta elämä ei suistunut täysin raiteiltaan. Polskin paljon meressä ja kävin uimassa myös tulivuoren kraaterin tapasessa uskomattomassa luonnonaltaassa. Kuvat 1&6 on sieltä. Huh. Uhkapelasin myös kylän papparaisten kanssa ja voitin 30 taalaa – tietämättä pelin sääntöjä. Liftailin kyytejä kaljapalkalla ja join itteni humalaan paikallisten nuorien kanssa kookosviinalla samalla satoja selfieitä toimituksesta ottaen. Ai että. Pitkälti elämä oli kuitenkin hyvin rauhaisaa. Nuoret turistit olivat harvinaisia kuin tryffelit, joten vietin myös paljon aikaa omissa oloissani kirjoja lukien.


Jatkuu.






2 kommenttia:

  1. En kestä. Nää kuvat on niin upeita! Niin upeita. Ja toi eka kuva. Oon aina unelmoinu tosta paikasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, mut koita kestää. Koska lisää on vielä luvassa.
      Mut myönnettäköön: toi paikka on se unelma mitä ihmiset ajattelee kun sanotaan paratiisi

      Poista