keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Samoan lämpö








Samoa. Syvä ja kaihoisa huokaus.



Mun matka alkoi Turusta siten, et olin kattonut bussin lähtöpaikan väärin ja täten myöhästyin siitä. Lupaava alku. Pääsin kuitenki ajoissa Helsinki-Vantaalle ja oikeaan koneeseen, jolloin pahin jännitys lievitti ja pääsin kunnolla matkafiilikseen. Kahdeksan tunnin vaihtoajan jälkeen Shanghaissa vaihdoin uuteen lentokoneeseen, jossa nappasin itelleni kokonaisen penkkirivin. 12h jatkolento menikin siinä ihan mukavasti. 

Saavuin Aucklandiin ja mun couchsurfing host tuli hakemaan mua lentokentältä. Miten jostain paikasta voi tulla saman tien niin voimakkaat Suomivibat? Koivuja, mäntyjä ja pihlajoita puutarhoissa ja kaikkialla samalla tavalla hiljasta kun kotona. Pienen nähtävyyskierroksen jälkeen mentiin kämpille. Päivän aikana tutustuin kaupunkiin ja ilta kruunautui muiden surffaajien kanssa tehtyyn illalliseen.

Seuraavana aamuna lähdin Samoalle. Neljä tuntia Uudesta-Seelannista kohti sinistä ulappaa, keskellä ei mitään, oli mun määränpää. Saavuin illalla, mutta kuumuus ja kosteus iskivät intensiivisinä päin näköä heti kun astuin ulos koneesta. Otin taxin kaupunkiin ja puolessa välissä matkaa kuski pysähtyi ja antoi mulle rahaa: "go and buy me a coke". Eipä siinä ollut vastaan tappelemista. Kuski oli kuitenkin hyvä tyyppi; viiden minuutin jutustelun jälkeen hän kutsui mut kotiinsa syömään perinteistä ruokaa ja nauttimaan seurasta. Sanoin et täytyy harkita, mut nyt haluun vaan mun hostellille.

Hostellissa mua odotti pikkunen sellimäinen koppero puisella sängyllä. Jätin kamat huoneeseen ja lähin etsimään illallista: söin friteerattua kanaa ja riisiä. Sillon en vielä tiennyt, että friteerattu kana on varmaan Samoan kansallisruoka. Tuli parin viikon aikana syötyä jokunen koipi. 

Kuuntelin postauksien biisejä matkalla ollessani, joten ainakin mulle ne liittyy hyvin vahvasti näiden kuvien kokemiseen.

 Jatkuu.





6 kommenttia: