India advanced

Mumbaista lähin yöbussilla Goalle. Goa, Goa, Goa. Aah. Sinne päästyäni huokasin helpotuksesta, Mumbain hektisyys oli muisto vain ja ilmaa pystyi taas hengittää yskimättä. Menin Anjuna -nimiseen rantakylään, maksoin hostellin ja vuokrasin skootterin. Tunti Goalle tulon jälkeen olin jo vehreiden vuorien kupeessa olevalla hiekkarannalla. Goalla oli ihanaa je helppoa, ja sinne jäinkin vahingossa van puoleksitoista viikoksi. Yhtenäkään iltana en ollut yksin, vaan uusiin ihmisiin tutustuminen oli todella helppoa ja luonnollista. 

    Linkitin Lana Del Reyn Riden syystä tähän. Kuvittele: ilta hämärtyy, on silti kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Ajat skootterilla ilman kypärää viidakkotien halki ja tuuli tuivertaa tukassa. Ipodista soi Ride ja elämä tuntuu helpolta. Oot menossa tapaamaan sun uusia ystäviä, ja tiedät että on tulossa hauska ilta. Et voi lopettaa hymyilemistä.

Mun ei tarvii kuvitella tätä, koska mä muistan sen. Sillasta oli elämä tiivistettynä siellä paratiisissa. Vaarallista – ehkä. Unohtumatonta – ehdottomasti.