sunnuntai 18. elokuuta 2013

Helan går





Rapukestien jälkeisenä aamuna silmien auki saaminen on hankalaa. Meidän pitäis olla jo hyvää matkaa mökiltä kohti kotia, mut kukaan ei jaksa vieläkään liikkua. Aurinko paahtaa musertavan kirkkaana sisään ikkunoista ja vihdoin joku huutaa et aamupala on katettu. Sen pöydän äärelle olis voinu jäädä istumaan koko syksyn ajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti