sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hyvät tyypitkin hajoilevat




Helvetillinen viikko takana. Ensimmäinen metsäleiri Kiikalan hiekkaisissa pusikoissa oli suurimmaks osaks pelkkää tuskaa. Viiteen päivään unta mahtui noin 8 tuntia - kolmena viimisenä yönä maksimissaan tunti. Hirvein yö oli keskiviikon ja torstain välinen yö. Satoi kaatamalla ja meiän teltassa, joka oltiin suunniteltu kahdeksalle ihmiselle, nukkus 12 miestä. Teltta vuosi just mun kohdalta ja nukuin jatkuvassa jääkylmässä vesiputouksessa. Mun makuupussi oli juuttunu puoleenväliin ja vartiosta tullut taistelija lysähti mun viereen nukkumaan päällään litimärkä ja infernaalisen jäinen sadeasu. Mun makuupussi syttys tuleen kaminasta, jota on pakko pitää sateella tulikuumana ja mun koko keho oli märän hiekan peitossa. Ihanaa isolla Iillä.
Kokeilkaa myös joskus mennä metsään näin loppukesällä noin kahden aikaan yöllä ja bongata mahdollisesti lähestyviä vihollisia. Niin. Niitä ei voi nähdä.

Onneks musta tulee perjantaina matruusi aka. alokasaika loppuu. Kohta pääsen laivalle - tai parhaassa tapauksessa Ruotuväki-lehden valokuvaajaks.

Ps. olisinpa päässyt Flowhun :(

10 kommenttia:

  1. Kauheen surullinen tarina ja silti mä nauroin sille :( Osaat vaan kirjottaa kaiken niin hyvin :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo kyllä mäkin näille jo nauran. Mut noina hetkinä ei sitte todellakaan naurattanu :D:D

      Poista
  2. KYLLÄ NYT TULEE SITTEN POJASTA MIEHEKSI SIELLÄ. eimut hauskan kuulost hei, hieno inttistoori XD

    VastaaPoista
  3. tuu jo pois sieltä armeijasta, ärsyttää oottaa aina et millo oot lomilla että tulee taas tekstiä :(

    VastaaPoista
  4. Ja se oolannin sota oli kauhia

    VastaaPoista