keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Päin helvettiä








Ihana perinne jatkuu: en päässyt taaskaan kouluun. 

Haluaisin myös kolmen päivän lipun Ruisrockiin, lähettäkää viestiä svantegullichsen@gmail.com jos teillä on ylimääränen. Piristäis mieltä kovasti. 



15 kommenttia:

  1. Fiilaan, emmäkään päässy. Ruissilipusta en kuitenkaan luovu, mut onnee etsintään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vittu tä on turhauttavaa, vuosi toisensa jälkeen.

      Myt lippu löyty onneks!

      Poista
  2. älä luovuta svantte!!!!!!!!!! vittu mitä paskaa mut nää o näit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatanan saatana. En luovuta, mut lol silti. Tyhmää.

      Poista
  3. Täytyy kyllä sanoa että mikä helvetti niitä kavereita vaivaa jos sua ei kouluun ota. Oot ihan tajuttoman lahjakas ja omaperäinen! Vääryyttä niin kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en kyllä tiedä että mikä niille mahtais kelvata. Julkaistaispa sisäänpäässeiden työt.

      Kiitos paljon tukevista sanoista, ihanaa et joillain riittää uskoa kun itte ei meinaa enää jaksaa.

      Poista
  4. No voi :((((( osaisinpa jotenkin neuvoa tai tsempata. Itekin yritin kolme kertaa, kävin putoamassa monet kokeet monella paikkakunnalla ennen kun tärppäs. Mut yritä vielä. Ite tein vikalla kertalla niin että mietin valmiiksi mulle läheisen teeman ja käsittelin sitä kaikissa tehtävissä eri näkökulmista. Valitsijoiden mieleen on sillon helpompi jäädä kun ne oppii tuntemaan sut kuvien kautta edes vähän siinä hullunmyllyssä. Mutta en oikein osaa muuta vinkkiä antaa kun että sanottava ja sisältö on aina tärkein asia. Parasta ois jos pystyis sanomaan jotain sellaista millä erottuu joukosta. Oon ollu valvomassa kokeita ja sen kyllä huomaa, että kun ihmisiä jännittää on hyvin vaikea puhua suoraan sydämestä ja sanoa jotain mikä oikeasti koskettaa itseään syvältä sisältä. Jos pystyy oikeesti paljastamaan itsestään jotain ja asettaa itsensä likoon, se yleensä huomataan. Tosi harva pääsee pintaa syvemmälle sellasessa kauheessa tilanteessa, mikä pääsykoe ainakin musta on.

    Sillon kun pääsin sisään meidät laitettiin kaikki katsomaan toistemme pääsykoekuvat. Ja tuntu kyllä huh, onpa ihmiset tehny tosi intiimejä ja hurjia juttuja. Se ehkä yhdisti kaikkia että äärimmäisen nolouden rajoilla oli kyllä jokainen käyny :D ja usein saanu jotain hienoa aikaan.

    Mut joo, musta taideakatemia on kyllä tosi hyvä Taidekoulu. Valokuvauksessa kaikilla on vahva oma tyyli tai teema jonka ympärillä työt pyörii. Ehkä tyylit on ajoittain hyvinkin erilaisia mitä netin valokuvamaailmassa törmää, niin ymmärrän jos on vaikea hahmottaa että millasia tyyppejä tää koulu oikein ottaa sisälle. Ja itellä ainakin tuntu ihan hirveen pahalta joka kerta nähdä netissä ihmisiä jotka oli päässy sisälle kokeista joista ite ei päässy. Mut sit kun alotti valokuvataiteen opinnot viimein niin tuntu että en ois aiemmin pärjänny kun taso oli ympärillä niin kova ja melkein kaikilla muilla luokkakavereilla aiempia valokuva-opintoja takana ja itelle suomalaisen valokuvataiteen kenttä oli tosi vieras... Mut pitää vaan keskittyä siihen oman jutun löytämiseen ja toteuttamiseen.

    Mut päädyit sitten valokuvakouluun tai valokuvan elämänkouluun niin varmasti pärjäät kun sulla on niin kova intohimo kuvata ja kokeilla! Musta oot kehittynyt hurjasti!

    Jos sua kiinnostaa nähä millasia kuvia Taideakatemian muut oppilaat ottaa, niin voin tehdä sulle linkkilistan valmistuneiden/opiskelevien tuttujen sivuille ja laittaa sen sulle Facebookissa niin voit helpommin arvioida että onko koko koulu edes sellanen että tuntuu sun paikalta :)

    Toivottavasti tästä vois olla jotain apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensiksi kiitos tästä kommentista.

      Kai se on pakko yittää, ja varmaan yritänkin. Mulla oikeastaan oli tänä vuonna lähes kaikissa tehtävissä melko selkeä punanen lanka ja aihe joa käsittelin – näköjään en kuitenkaan tarpeeksi intiimisti. Koin kylläkin itse päästäväni kuvien katsojat hyvinkin lähelle itseäni, ja nyt jopa kaduttaa että turhaan sen tein. Kuvissani tosiaan olin tällä kertaamiettinyt kaikkiin selvän sisällön ja tarinan. Sen takia tuntuukin nyt erityisen pahalta, kun on riisunut tsensä (henkisesti) alastomaksi tuomariston eteen ja saa vaan tuloksen "PÄÄSYKOETULOS HYLÄTTY".

      Itse pääsykoetilanne ei musta ole niin kauheeta, mulla ideat syntyy yleensä melko kivuttomasti painavasta stressistä huolimatta. Musta olis kyllä ollu kiva nähdä muidenkin töitä enemmän kuin vilaukselta, että nimenomaan olis saanu edes jonkun kuvan että mitä nämä tyypit nyt sit oikeen halusivat.

      Mä en tiedä mitä mieltä mä oon tällä hetkellä yhdestäkään Suomen taidekoulusta. Tekis mieli haistattaa kaikille paskat ja vaan lähteä ulkomaille opiskelemaan, mikä onkin hyvin todennäköistä. Ens vuonna taatusti lähtee hakemukset myös moneen muuhun paikkaan. Onhan muualla enemmän markkinoitakin. Toisaalta se tuntuu myös jonkinasteiselta luovuttamiselta. Huoh.

      Mun oma juttu on mulle mielestäni jo aika selkeä, joten sen parantaminen alkaa tuntumaan jo aika vaikealta – pitäisikö keksiä kokonaan uusi tyyli kun tämä ei selvästikään ole tarpeeksi? No ei tietenkään, samalla lupuisin myös palasta itseäni muiden mielipiteiden takia ja sitä en aio tehdä.

      Kiitos paljon kehuista ja kommentista, mukava saada vähän diipimpääkin juttua välillä. Todellakin kyllä kiinnostaa nähdä taideakatemialaisten juttuja, joten laita vaan tulemaan inboxiin!


      Kiitos ja anteeksi sekava talvipuutarhan jälkeinen kommentti.

      Poista
    2. Joo, voin kyllä kuvitella että oot varmasti saanu aikaan sisältöä ja tarinaa sun kuviin siellä. Koska niille hän sun kuvat niin usein perustuu. Että sen takia vähän aattelinkin että oisit nyt päässy vaikka en ookaan ollu tällä kertaa kokeissa näkemässä että millasia töitä porukka tekee. Yks juttu muuten kanssa mitä Taideakatemiassa huomioidaan on myös se, että millanen ryhmä uusista opiskelijoista kootaan. Tavallaan siinä rakennetaan toimivaa työyhteisiöä ja voi olla että eri vuonna haetaan erilaisia asioita ja pyritään ralentamaan porukka, joiden kiinnostukset tai visuaalinen tyyli toimii jotenkin yhteen. Eli joskus kun oon kokeissa ollu valvomassa ja ja myöhemmin kuullu ketkä on päässy sisään sieltä on saattanu puuttua sellanen tyyppi, joka omasta mielestä on tehny ihan selkeesti parasta materiaalia koko kokeiden läpi. Eli on tää kyllä täysin mystistä välillä tää touhu, ja on niin vaikea tietää mitä valitsijat milloinkin kuvissa näkee. Mut tärkeintä, että jatklat sitä oman jutun tekemistä ja kehityt siinä kokoajan. Mut että antaa myös juostoa sille, että sitten kun valokuvan kanssa työstää joku päivä saattaakin huomata että joku ihan muuntyylinen juttu alkaakin tuntua paremmalta :) Ehkä itellä koulussa on käyny niin, että oli aluksi vähän liian vahva käsitys siitä, että mikä on valokuvataidetta ja miten mä haluun sitä tehdä. Sit vasta myöhemmin huomas, että saattaakin kiinnostaa joku ihan toisenlainen ilmaisumuoto ja on alkanu mieli avartumaan. Mutta nää on näitä jokaisen henkilökohtasia kehityskulkuja.

      Ja ulkomailla on varmasti paljon tarjottavaa ja vaihtoehtojakin löytyy enemmän että millasia asioita mitkäkin koulut painottaa! :) Huh, mut kerää voimia, kuvaa, matkusta ja löytöretkeile kameran kanssa ennen uusia hakuja! Onneks valokuvaaminen on sellanen asia, että kukaan ei voi ottaa sitä sulta pois vaikka ei vielä saisi tehdä siitä intohimosta opiskelualaa. Sekin aika voi olla äärimmäisen vapauttavaa ja sitä osaa kyllä myöhemmin myös arvostaa.

      Ja toi "pääsykoetulos hylätty" teksti on kyllä todella sydäntäsärkevä, kun itsekin oon sen niin monta kertaa saanu... Voisivat vähän muuttaa sen muotoilua, kun jo valmiiks sattuu niin perkeleesti kun ei pääse!

      Ja mä tein sulle niitä linkkejä, kun ehdin vähän paremmin koneelle näistä kesäsäistä :)

      Poista
  5. välillä tuntuu tosi epäreilulta kun miettii miten opiskelijat valitaan, ei yks puristus välttämättä kerro kuinka hyvä olis jollain alalla. ymmärrän kun sanot että tuntuis luovuttamiselta lähteä ulkomaille, mut eihän se oikeesti mene niin. Esim sun alalla piirit on varmasti suomen ulkopuolella paljon suuremmat, ainakin maasta riippuen. ja mun mielestä homma menee melkein toisin päin: on tosi rohkeaa ja hurjaa jos loikkaa tuntemattomaan ja lähtee ulkomaille opiskelemaan. Mulla ei moiseen riittäis rahkeet.

    Muista myös että jokainen kerta kun sut hylätään, opit jotain mitä muualta ei opi. maisterit käyköön yli opistonsa mutta elämän koulu opettaa eniten!

    tiedän kans kokemuksesta että turhauttaa ja tuntuu pahalta kun koulut ei ota omakseen. Mut nyt me ollaan nuoria, opiskeluja ja töitä ehtii tehdä vanhempanakin :)
    Vaikket koskaan pääsis kouluun niin Tipi pysyy :) :) mutta Tipi on myös varma että jonain päivänä pääset! :) tsemppiä Svanu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentista jälleen Tipi. Ulkomaat on tän vuoden juttu. Ostin just kuukauden matkan Samoalla, kattellaan niitä kouluja sitte.

      Niin kai sitä jotain oppii, mut nyt on melko puulla päähän lyöty olo. Neljäs kerta toden sanoo? Tai ehkä luon itse oman polkuni ja skippaan koulut. Saapa nähdä

      Poista
  6. Eihän nyt se että hakisit ulkomaille tarkoita yhtään sitä että hakisit välttämättä mitenkään huonompiin kouluihin, mutta kannattaa kyllä tutustua tarkkaan että mihin sitä on oikein hakemassa ja mahdollisuuksien mukaan että minkälaista se sitten olisi jos sinne pääsisit. Mää pääsin eka yrittämällä suoraan lukiosta Edinburgh Napier Universityyn ja nyt jotenkin on ristiriitaisia tunteita siitä mitä mun silloinen portfolio ja hakua varten tehdyt kuvat oli. Melkein tuntuu siltä, että ei mun olisi pitänyt päästä niillä sisään, vaikka nyt kun näkee mikä sisään päässeen porukan keskimääräinen motivaatiotaso on, ei toisaalta mikään ihme (jos siis muka tässä tapauksessa rinnastetaan valokuvauksen taso ja tekemisen motivaatio todellisuudessa vaikka niillä ei ole pakosta toistensa kanssa mitään tekemistä). Tuntuu että mun oman tason tai varsinkaan sen keskimääräisen sisäänpäässeiden motivaatiotason ei ikinä pitäisi riittää, kun kurssin sisältö vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja tasokkaalta. Se, mitä mää tässä yritän pointiksi saada esille on, että vaikka olisi kiva tulla hyväksytyksi ja päästä jonnekin sisälle, se ei välttämättä ole niin suoraviivaisen hyvä asia. Sun tasoisen ei välttämättä kannata hakea mihin tahansa kouluun, väittämättä että olisit niin tekemässäkään. Se on ihan paska juttu että ne ei ottaneet sua sisälle, mutta ehkä vielä paskempaa on se että sää et saa tietää että miksi. Ehkä sun pitää vaan yrittää vielä, tai ehkä se ei ole sun paikka, ehkä joku toinen koulu tukee sun tekemistä paremmin. Mää en haluaisi olla missään muualla kuin olen nyt, mutta vähän epäilyttää kaikki, olisiko ollut parempi hakea vasta kun pystyn seisomaan omien töideni ja ajatusteni takana kunnolla, onko tämä tapa välttämättä se paras tapa kouluttautua mun tilanteessa...
    Anteeksi että mää olen nyt kamalan sekava tämän kanssa, ymmärtääkseni yritän vaan sanoa että sun kannattaa jatkaa yrittämistä, mikä tai mitkä ne koulut sitten onkaan, kunhan pidät huolen että se koulu on mahdollisimman "sopiva" nimenomaan sun tyylille tehdä, tarpeeksi hyvä sulle, mitä se sitten tarkoittaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista. Tajuan kyllä hyvin sun pointin ja oikeastaan noissa pääsykokeissakin jo noudatin tein jo noin – valitsin LAMKin pääsykokeiden sijaan Taideyliopiston kokeet jne.
      Muttta saa tosiaan nähdä, onko se mun paikkani Suomessa. olishan se mahtavaa päästä johonkin New Yorkin huipputaideyliopistoon, mutta rahoitus on aina ongelma – oikeastaan Skotit ja Ruotsi on ainoot paikat joissa se ei ole.
      Mä opiskelin vuoden 14-15 kulttuurituotantoa Turussa, aattelin et jos se homma olis lähteny sitä luistaa. Noh, se ei todellakaan ollu mun juttu, mut ainakin sevis, että sen nimenomaan pitää olla se valokuvaus, eikä mitään "vähän sinne päin". Mut kyllä se tästä, jos ei koulupaikkaa tipu ni aina minä jotain kyllä keksin. Ei mulla ässät hihasta lopu. Kai.

      Poista
  7. Haha sä siis lopultakin olit ruississa. Jonkun jätskikiskan jonossa bongasin suosikkibloggaajani ja hävyttömästi kuikuilin aikani ja häivyin sitten jäätelöni kanssa, kun en kuitenkaan ollut varma että ootko se sä. höh.

    Hävyttömät ku eivät ota tommosta kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha juu xD
      Olisit tullu vaan – olisin varmaan esittäny et tiedän kuka sä olet ja pokkana jutellu jotain niitä näitä vaan. Teen niin aina ku joku tuntematon tulee juttelemaan ku oletan et oon kuitenki joskus tavannu sen ja mun pitäis tuntea se.

      Poista