keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Sick music




Tässä biisejä ja bändejä, joita fiilaan voimalla tällä hetkellä.




Oon koko kevättalven ajan kuunnellu Jamie xx:ää. Artistihan esiinty jo viime kesän Flowssa, mut sillon en oikeen saanu sen tuotannosta kiinni. Synkkiin ja pimeisiin ilmoihin tä sopii taas paremmin kuin hyvin. Kyseessähän ei oo mitenkään helposti kuunneltavaa bilemusaa – varsinkaan toi alempi, mut mulla tä saa ihon ainakin kananlihalle. Toimii parhaiten yksin autossa sadesäällä keskellä ei mitään.







Grimesiä oon kuunnellu jo melko pitkään. Harmittaa etten päässy aikoinan kattomaan sitä intin takia. Biiseissä on usein melko unenomainen tunnelma, joka ei kuitenkaan oo missään nimessä väsyttävä. Monet kappaleet on hyväntuulisia ja ihan tempoaviakin. Melkeen tekee mieli alkaa tanssia hihii. Toi ylempi on ainakin mun mielestä jotenkin tsemppaava. Kuuntelin sitä just viikonloppuna ennen ku menin yövuoroon ja tuli hyvä mieli. Joku vois sanoa että se on voimaannuttava, mutta mä en lähde sille linjalle. Grimes toimii parhaiten hipsterkotibileissä, joissa voi tanssia nykytanssia esim. lattialla kieriskelemällä.






Mun ehdoton suosikkiartisti on ollut jo jonkun aikaan Jon Hopkins. Löysin artisin lentokoneen musiikkivalikosta, kun olin matkalla Islantiin. Koko loppureissun ajan harmitti, ettei mulla ollut sitä iPodilla, koska tä musiikki olis sopinu täydellisesti Islannin karussa maastossa roadtrippailuun. Matkan jälkeen oon valehtelematta kuunnellu tätä lähes joka päivä koko viimisen vuoden. Kesällä olin Flowssa kattomassa tätä, ja keikka oli odotetusti ihan helvetin maaginen! Sopii parhaiten lähes kaikkialle: osa biiseistä on lähes klassista kun taas monet on temmoltaan melko vihasiakin. Ite oon kuunnellu tätä niin lenkkipoluilla, saunan lauteilla, skootterilla kurvaillessani, kuin kavereiden kanssa kahvilla hengatessakin. Vaatii totuttelua, mut sen arvosta!






Porter Robinsonin tietää ainakin kaikki mun blogia viime kesästä saakka seuranneet. Hehkutin Lionheartedia about koko ajan nimittäin. Sopivan ilosta elektroa, joka kuitenkin poikkeaa mukavasti massasta. En usko et on pelkoa tulevaisuuden ft. Pitbulleista. Monista biiseistä tulee mieleen kesän iloiset riennot ja vapaudentunne. Tän piti esiintyä Suomessa mun syntymäpäivänäni 8.11. mutta sitten tulikin ilmotus että lava on hänelle liian pieni, ja hän ei halua antaa faneilleen epätäydellistä kuuntelukokemusta. Ok. Noh, kaikesta tästä huolimatta musiikki on edelleen hyvää, ja toimii erityisen hyvin treenatessa ja miksei tanssilattiallakin pumpatessa.



2 kommenttia: