torstai 2. tammikuuta 2014

2013 kolmenatuhantena kirjaimena





Vuosi vaihtui jälleen! Vuodesta 2013 puolet oli kultaa, puolet syöpää. Viime kevättalvi oli mun elämän parasta aikaani. Elämäni kevät. Alkuvuoden aikana oli kaikkia loistavia tapahtumia ja juhlia, joista on jäänyt paljon muistoja, joita ruuhkabussissa ajatellessa alkaa naurattaa mielenvikasesti. Kirjotin itteni ylioppilaaks ja sain maistaa ekan kerran elämässä jonkinlaista vapautta; vihdoin täysi-ikäinen ja opinnot ainakin hetken poissa päiväjärjestyksestä. Koulujen pääsykoe -ja ennakkotehtävärumban jälkeen oli mun kakspäiväset yo-juhlat, jotka oli täyttä euforiaa. Huippukevättä seuranneen kesän tähtikohtia oli Provinssirock, jossa päästiin tekemään lähempää tuttavuutta Karri Koiran ja Ruudolfin kanssa (kuvat ei sitä kerro, mut myöhemmin illalla päädyttiin mm. sumopainimaan Ruudolfia vastaa jo suljetulla festarialueella.) Provinssin jälkeen tuli Juhannus, kesäilyä ja lisää Juhannusta. Siinä vaiheessa alkokin mun lomapäivät olla melko luetut, tosin Ruisrockia vaille. Ne oli bileet. Sen jälkeen tulikin kylmä vesisuiku naamalle.

Ruisrockin jälkeisenä maanantaiaamuna meidän bilevarikkona toiminu kämppä oli melko kaameessa kunnossa. Mä makoilin juuri posliinia halailleena meiän kivilattialla; juna lähtis kahden tunnin päästä Kirkkonummelle ja siellähän alottaisin asepalvelukseni. Se oli mun tähänastisen elämäni kauhein päivä. Infernaalinen jännitys yhdistettynä infernaaliseen darraan ja täysin uuteen maailmaan ei tuntunu hyvältä millään tasolla. Alun jälkeen kaikki alko kuitenki luistaa ja sotilaallisempi elämäntapa ei tuntunu enää niin järkyttävältä. Parin päivän päästä kun ehdin soittaa kotiin, niin tuli sieltä vähän sanomista ku talo muistutti läheisesti kaatopaikkaa mun käyttelyni jäljiltä. Kesä menikin sitten melko nopeesti tän alun jälkeen. Kaikki jälkeenpäin mainittava koostui lähinnä valopisteinä toimineista viikonlopuista ja lukuisista uusista kavereista kaiken sen harmauden keskellä. Syyskuun alussa elämä kuitenkin muutti suuntaansa positiivisempaan, kun pääsin armeijan lehden, Ruotuväen, valokuvaajaks. Siellä oon saanu tutustua tarkemmin valokuvaajan ammattiin ja oon päässy tapaamaan ja näkemään vaikka ketä ja mitä. Nyt istun pidennetyillä uudenvuodenlomilla ja tätä kirjottaessa on mulla jäljellä 77 aamua.

Mun tavotteitani ja toiveita vuodelle 2014, tarkemmin sanottuna vasta 77 aamun päästä alkavalle määrittelmättömälle ajanjaksolle, on monia. Aion alkaa harrastaa taas aktiivisesti crossfitia, joka on valitettavasti poistunut mun päiväjärjestyksestä intin aikana; sen huomaa jo roimasti tippuneesta kunnosta (oon myös koko ajan kipeä, ni ei voi muutenkaan jumppailla). Aion pitää helvetin hauskaa ja nauttia tulevasta kesästä täysin siemauksin. Aion ottaa viimevuotisista virheistäni pääsykokeiden suhteen oppia ja päästä opiskelemaan. Aion käydä ulkomailla: heinäkuussa oottaa mahdollisesti tour de Balkan. Aion myös kehittyä valokuvaajana ja toteuttaa muutaman jo kauemmin mun mielessä pyörineen projektin.


Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta: uusille ja vanhoille, kirjautuneille ja kirjautumattomille. Jos haluatte jatkossa kasvattaa mun bloggailumotivaatiota - tai ihan vaan parantaa mieltä, ni levittäkää sanaa mun blogista eteenpäin aivan vapaasti. Minä kiitän ja kumarran nöyrästi! Huikeaa vuotta 2014!

10 kommenttia:

  1. mää vaa sattumalta bongasin tän plokin instagramista kun gullichen tykkäsi perunalaatikkokuvasta. no mää pidä hyvi paljo täst plokista ja halusin vaan jakaa tämän informaation. ja joo toibotaa et ei ny ainakaa kuolla tai mitää tänä vuonna et thumbs up!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidin ihan hirveesti siitä perunalootakuvasta. Mut kiva tietää että kelpaaa. Ja joo toivon samaa sulle, mut en tiiä voisin kyl kuollla

      Poista
  2. huikeaa vuotta 2014 sullekkin. Vika kuva on hienosti muokattu.

    VastaaPoista
  3. Kiitti sullekin tästä vuodesta! Piristit muutamaakin päivää :)

    VastaaPoista
  4. Suositteletko armeijaa vai sivaria?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öööäää nyt pistit aika pahan. En pysty antaa kauheen kattavaa vastausta, ihan vaan siks etten oo käyny sivaria ja en tiedä millasta se on. Noh, armeijasta voi päästä pois jo puolessa vuodessa, sivari kestää koko vuoden. Armeija taas toisaalta on aikamoista pelleilyä, ja jollei pääse hyviin hommiin niinku mä, voi se puol vuottaki tuntua ikuisuudelta. Armeijassa saa paljon uusia kavereita, sivarista en tiiä. Armeija on suurimmilta osin ajanhukkaa, vaikka sieltä voikin saada "aivan loistavan johtajakoulutuksen, jota ei muualta saa (hohhoijaa)".

      Ääh. En tiiä. Suosittelen varmaan sivaria, mut en tiiä siitä mitää ni en voi olla varma. Armeija on jees jos pääsee erityistehtäviin. Äh. Totaalikieltäydy.

      Poista
    2. Sivaria oon ite ajatellutki, mut kiva kuitenki tietää et millasta armeijas on :)

      Poista
    3. Siin on vaa se et se kestää nii vitun kauan. Hanki C:n paperit.

      Poista