tiistai 30. huhtikuuta 2013

Luunkova lapsuus





"Saariston lapsilla on usein tapana tavallisten leikkien sijasta suosia okkultistisia rituaaleja. Rituaaleissa on tavallista käyttää eläinten luita, höyheniä ja joskus jopa eläviä eläimiä. Tarvikkeet kerätään vain ja ainoastaan autioilta luodoilta ja saarilta, joissa elämä on vanhan kansan mukaan aidoimmillaan. Välineet tuodaan yleensä palaneiden talojen pihoille, sellaisiin kohtiin, joissa tiedetään kauan sitten tuhkaksi muuttuneiden lasten leikkineen. Taikakalut asetellaan tiettyihin kuvioihin, minkä jälkeen lapset suorittavat loitsuja ja mahdollisesti uhraavat jonkun pyydystämistään elävistä eläimistä. Tavanmukaisesti tilanteessa on mukana yksi aikuinen, jonka on määrä olla sokea. Hänen osansa on säestää rituaalia ankeriaan nahasta omellulla rummulla.
    Näillä rituaaleilla sanotaan olevan suuri merkitys kevään tulon kannalta; sanotaan, että 'ennen kuin on luut on lusittu, elämä erotettu ja tuhkat turrutettu, ei jäiden kannet jyrise', mikä tarkoittanee, että merijää ei halkea, ennen kuin kyseiset seremoniat on suoritettu." 

- Tuntematon kirjailija, Suomenlahden saariston perinteet ja myytit, WSOY 1899.






2 kommenttia:

  1. joo. meilläki oli aina lapsena mun pikkuveljen kanssa hurjat uhrilammasmeiningit tuol saaristos.

    VastaaPoista