maanantai 23. tammikuuta 2017

Mitä sitten kun on kiivennyt vuorelle?






Kävin taas maailmalla ottamassa pientä vauhtia oman perspektiivini laajentamiseen. Suunnitelma olla kuukausi Mexikossa valui rajojensa yli ja kävin samalla reissulla myös Belizessä ja Guatemalassa. 

Tapahtui tosin sen verran ikävä juttu, että mun kamera pöllittiin ja siinä meni kaikki kuvat Guatemalasta ja suurin osa Belizestä. Joitakin kännykkäkuvia toki on, mutta säästin parhaimmat kameralle. Kiipesin muun muassa 4000m korkealle tulivuorelle kattomaan auringonnousua toisen vuoren purkautuessa vieressä. Vaelsin myös öisen viidakon läpi vuosituhansia vanhaan mayakaupunkiin tähtien loisteessa ja alotin vuoden 2017 ensimmäisen päivän yhden korkean temppelin huipulta. Kaikista tilanteista otin luonnollisesti aivan älyttömän hienoja kuvia, vaikka ite sanonkin. Ne on kaikki menetetty. Mut ei mahda mitään; itku ei todellakaan auta markkinoilla – kokeilin. 

Oon melko koukussa Skamiin. Siinä, melko erilaisessa asiayhteydessä tosin, sanottiin että: "Mitään ei voi omistaa ikuisesti, ellei menetä sitä." Mä en takuulla unohda noita tai niitä satoja muita hetkiä, jotka ikuistin. Muuten ne katoaa.

Pari sanaa vielä vuorelle kiipeämisestä. Miten minkään pitäisi enäää tuntua miltään, kun on kerran yöpynyt pilvien yllä ja katsonut, miten taivaalla lentävä punanen laava valaisee yön? Upotteen biisin soidessa kuulokkeista. Sitä voikin kelailla tammikuisessa Porvoossa.




2 kommenttia: